Luku 1

Jenni käveli itkien kotia kohti. Taas oli yksi kamala koulupäivä takana.. Oikeastaan tämä oli ollut vielä pahempi kuin yleensä. Oona ja Katriina olivat taas kiusanneet Jenniä kamalasti. Jenni oli työnnetty nurkkaan ja Oona ja Katriina olivat solvanneet ja hakanneet Jenniä yhdessä. Jenni oli hiljainen, yksinäinen, ujo ja herkkä. Hänellä ei ollut yhtään kavereita. Ainut kenelle Jenni pystyi puhumaan ongelmistaan, oli hänen opettajansa. Jennin opettaja oli mies, Mikko nimeltään. Mikko osasi kuunnella oppilaitaan todella hyvin, ja hänellä itsellään oli myös ollut nuorempana ongelmia. Toki oli myös eräs vanhempi koiranomistaja, Anna. Annalla oli kaksi belgianpaimenkoira tervuerenia, Luna ja Lotta. Luna ja Lotta olivat todella ihania! Jenni pystyi puhumaan Annalle kaikesta, aivan niinkuin Mikollekin. Anna kuunteli aina, ja yritti auttaa Jenniä ja saada tämän elämän paremmaksi.

Jenni saapui pian kotipihaansa. Hän näppäili ovikoodin ja kiskaisi oven auki. "Jenni!" kuului huuto juuri kun Jenni oli astumassa sisään rappuun. Jenni kääntyi, ja huomasi Annan koirien kanssa pihalla.  Anna vilkutti Jennille ja viittoili tätä tulemaan luokseen. Jenni hymyili hieman, mutta nyyhkytti yhä. "No, mikäs nyt?" Anna kysyi Jenniltä huolestuneena ja pyyhki Jenniltä kyyneleet. "Oona ja Katriina" Jenni sai sanottua. Anna halasi Jenniä hellästi. Jennille tuli taas se sama tunne: aivan kuin Anna olisi Jennin äiti... Anna ei kuitenkaan ollut, valitettavasti. Jenni rutisti Annaa nyyhkyttäen, ja rapsutti sitten Lunaa ja Lottaakin. "Haluaisitko tänään tulla meidän kanssa lenkille? Vaikka illalla, siinä kahdeksan aikaan niinkuin yleensä" Anna ehdotti. "Joo, no, voinhan mä" Jenni sanoi ujona mutta tyytyväisenä kuitenkin. Juuri tätä hän oli toivonutkin! Nyt hän saisi taas kertoa Annalle tunteitaan ja huoliaan. "No mutta nähdään sitten tässä pihalla. Pärjäile siihen asti!" Anna sanoi ja halasi Jenniä vielä nopeasti. "Joo, nähdään" Jenni vastasi ja lähti. Hän näppäili taas ovikoodin ja meni rappuun. Jenni löntysti rappuset ylös, kuudenteen kerrokseen. Olisi ollut hissikin, mutta Jenni halusi olla mahdollisimman kauan poissa kotoa. Jos hän kuitenkin lähtisi suoraan koulun jälkeen jonnekin, hänen äitinsä huutaisi hänelle ja löisi. Jennin äiti oli alkoholisti, ja isä oli kuollut. Jennillä oli yksi 19-vuotias isovelikin, mutta tämä käytti huumeita.. Jennillä oli siis todella surkea ja surullinen elämä. Jennin äiti pahoinpiteli Jenniä, ja sitten oli vielä Oona ja Katriina... Näiden takia Jennillä oli monia haavoja, mustelmia ja ruhjeita. Jenni itki joka päivä, ja joka hetki hän toivoi, että hänen äitinsä olisi tavallinen, aivan niinkuin muidenkin äidit. Ja että hänen veljensä ei käyttäisi huumeita. Ja tietenkin, että Jennillä olisi ystäviä. Ja kerran vuodessa, kun oli Jennin syntymäpäivä, hän olisi toivonut, että saisi muiltakin lahjoja kuin Mikolta ja Annalta. Mikko ja Anna antoivat aina Jennille kauheasti lahjoja. Mutta silti, Jenni toivoi saavansa muiltakin lahjoja.. Aina kun oli joku juhla, vappu, joulu, mikätahansa, niin Jenni kyyhötti Annan kotona Lunaa ja Lottaa rapsutellen. Oli hän pari kertaa ollut Mikollakin. Useammin kuitenkin Annalla. Jennin äiti nimittäin joi vielä tavallistakin enemmän juhlina ja pyhinä, ja silloin Jennin veli tuli käymään kotona. Sen takia Jenni oli aina Annalla.

Luku 2

Jenni työnsi hitaasti avaimen lukkoon. Hän käänsi avainta huokaisten ja avasi oven. Sonic, Jennin koira, alkoi vinkua Jennin huoneessa. Sonicia ei päästetty sieltä pois silloin kun Jenni oli koulussa, muuten äiti satutti Sonicia. Jenni yritti olla mahdollisimman hiljaa, ettei äiti kuulisi Jennin tulleen. Jenni otti hyllykön päältä Sonicin hihnan ja kävi hiljaisesti avaamassa huoneensa oven. Sonic pinkaisi ulos huoneesta, hyppi Jenniä vasten ja pyöri ympäriinsä. Tähän mennessä äiti oli ollut ihan hiljaa, mutta kuuli kun Sonic haukahti pari kertaa. "Jenni?" äiti sanoi olohuoneesta kännisellä äänellä. "Niin?" Jenni sanoi hiljaa ja kirosi mielessään. Mutta eihän siitä Sonicia voinut syyttää... "Toisitko kaupasta Spriteä ja Pätkis-pussin?" äiti huusi Jennille. "Käytän Sonicin ulkona" Jenni vastasi. "Ei kun haluan nyt, Sonic saa odottaa!" äiti tiuskaisi olkkarista. Mutta Jenni rakasti Sonicia niin paljon, että hän ei luovuttanut. Sonic ensin! Jenni napsautti hihnan Sonicin pantaan ja ryntäsi ovesta ulos. "Jennii!" äidin vihainen huuto kuului. Jenni ei välittänyt, vaan paiskasi oven perässään kiinni. Kyyneleet tulvivat Jennin silmiin, mutta hän meni tilaamaan hissin mahdollisimman rauhallisesti Sonic vierellään. Hissi tuli pian ja Sonic pujahti sisään. Jenni meni perässä ja painoi P-nappia. Hissi lähti liikkelle. Sonic istui Jennin vieressä kiltisti ja odotti, kunnes hissi pysähtyi. Ovet aukesivat ja Jenni pujahti Sonicin kanssa rappuun ja ulko-ovesta pihaan. He kävelivät porttikongin alta parkkipaikalle ja siitä tielle. Jenni asui aivan koulun vieressä, ja hän näki nyt, kuinka Mikko käveli koulun pihalla. Vaikka koulun alueelle ei saisi viedä koiria, Jenni juoksi nopeasti Mikon luo. Hänen teki mieli huutaa Mikkoa ja hypätä suoraan hänen kaulaansa, mutta ei viitsinyt.. Jenni oli pikkuisen ihastunut Mikkoon... Mikko tiesi sen, sillä hän oli kerran kuullut kun Jenni oli kertonut Annalle. Jenni tiesi, että Mikko tiesi. Kerran Mikko oli vahingossa suudellut Jenniä suoraan huulille.. Ensin Mikon piti "suudella" poskelle, mutta Jenni käänsikin äkkiä päätään ja suudelma tuli suoraan huulille.. Jenni pääsi hengästyneenä Mikon luo. Mikko halasi Jenniä mitään sanomatta. "Moi" Jenni sanoi hiljaa. "No, mites tänään koulussa? Kiusasko Oona ja Katriina sua välkällä?" Mikko kysyi. Jenni nyökkäsi hiljaa ja otti Mikon kädestä kiinni. Mikon ja Jennin välille oli syntynyt ainutlaatuinen suhde! Aivan kuin Mikko olisi Jennin isä, eikä suinkaan opettaja! He halailivat toisiaan, pitivät kädestä kiinni ja jopa pussasivat.. Mikko rapsutti vähän Sonicia. "Äiti ei meinannut päästää minua edes Sonicin kanssa ulos.. Minun olisi pitänyt hakea kaupasta limua ja karkkia äidille, mutta tietenkin vein Sonicin ensin" Jenni kertoi Mikolle. He kävelivät käsi kädessä parkkipaikalle. "Mentäisiinkö jonnekin puistoon tai muualle juttelemaan? Sonic saisi myös olla ulkona" Mikko kysyi. Jenni nyökkäsi innoissaan. He menivät yhdessä Mikon autoon. Jenni istui etupenkille ja Sonic kävi Jennin jalkoihin makaamaan. "Onko turvavyöt kiinni?" Mikko kysyi ja pussasi taas nopeasti Jenniä poskelle. Jenni napsautti turvavyönsä kiinni, ja Mikko käynnisti auton.